Pommi jysähti

Kun saa syöpädiagnoosin, elämän arvostaminen muuttuu. Sitä katsoo asioita toisesta perspektiivistä ja laittaa tärkeysjärjestykseen. Tällä hetkellä mulla ei ole täyttä varmuutta, millainen syöpä mulla on, mutta varmaa on, että se on imusolmukesyöpää.

Mä kuulin tässä viikonlopun aikana sellaisen asian, mikä multa on salattu, mutta onneksi mulle kerrottiin. Lääkäri oli sanonut äidille, että kun tää mun syöpäni on ärhäkkä, niin lääkäri epäilee, ettei sytostaattihoidot välttämättä auta, että tää syöpä voi tappaa mut. Kieltämättä tää uutinen oli pommi, jota en osannu odottaa. Tässä ei nyt auta muuta kuin odottaa keskiviikkona otetun koepalan tuloksia ja toivoa parasta. Tietysti sitä väkisin pelkää pahinta. Kuka tahansa varmasti mun tilanteessani pelkäisi. Sehän on ihan normaalia.

Koska keskiviikkona tuli saikkua tiistaihin asti koepalan oton vuoksi, niin mä vaihdoin paikkakuntaa viikonlopuksi ja lähdin Tampereelle. Eilen tuli oltua Fini-miitissä ja yöt kaverilla. On kyllä tehny hyvää, vaikka ajatukset pyörii tuossa pommiuutisessa. Oon mä saanu jotain aikaseksi nanon jälkeen. Sain kirjoitettua kaverilla kahteen ficciin uudet luvut. Mikä sinänsä tuntuu ihan mukavalta, kun kumpikin on ollu inspistauolla. Nanoteksti pitäisi vielä kirjoittaa loppuun, vaikka siinä tulikin voitto, sillä tarina jäi kesken. Jotain hyvää on tiedossa. Huomenna leffaan kattomaan Thor 2 kummipojan kanssa ja heti kun rahat antaa myöden, Leijonien pelipaita mun lempipelaajan nimellä ja pelinumerolla lähtee tilaukseen. Mä oon himoinnu sitä pelipaitaa jo vuoden verran, joten se oli hyvä palkinto luvata itelle, jos saan nanon kirjoitettua. Senhän mä tein valmistuen torstai-iltana. Tähtäsin voiton sille illalle, kun en ollu varma, kuinka ehin kirjottaa tän reissuni aikana. Hyvältä tuntuu.