Hyviä uutisia

Hematologi soitti toissa päivänä.Nyt vaikuttas siltä kuin ei olis syöpää sittenkään. Kaikki ne pernan muutokset ja turvonneet imusolmukkeet anto vain viitteitä.Koepalatulokset vain oli sen verran hyvät ja se mitä luultiin kasvaimeksi, olikin vain suolimutka joka on nyt poissa. Hematologi soittaa ens viikolla vielä uudestaan kun mulla on ollu kasvain joskus.Juttelee ensin jonku toisen lääkärin kaa. Katsotaan mitä tässä tulee tapahtumaan.
Pikkasen vain ärsyttää,kun oli henkisesti varautunu kaikkiin hoitoihin,joita ei nyt ilmeisesti tulekaan.

Tulokset

Hematologi soitti viime viikolla. Ne oli ottanu 2,5cm koepalan ja sen tulokset oli hyvät. Hematologi ei kuitenkaa luota niihin, koska toi vatsan kasvain on tullu niin nopeassa tahdissa, että mulle nyt sitten tehdään ylihuomenna paksuneulanäyte. Toivottavasti siitä saatais vihdoin diagnoosi, jotta hoidot voidaan alottaa. Mä inhoan tätä tietämättömyytä. Mitään ei voi suunnitella oikein, kun ei tiedä, mitä tapahtuu ja koska tapahtuu. Toivottavasti ylihuomisen tulokset sitten tulee mahdollisimman pian. Tässä on pientä stressiä tän takia ja sitten yhden toisen asian, joka selviää huomenna. Toivottavasti parempaan suuntaan. Sen kuulee huomenna. Siitä en enempää kirjoita ennen kuin tiedän, mitä voin kirjoittaa siitä.

Kultainen sankaritallaajan lapio

Nano-foorumilla jaettiin tunnustuksia nanoilijoille. Omalle kohdalle osui Kultainen sankaritallaajan lapio. Pakkohan sitä oli sitten kysyä perusteluita ja perustelut olivat "Urheasta puurtamisesta tosielämän haasteita uhmaten." Palkinto tuli siis siitä, kun en antanut syöpäuutisen masentaa itseäni, vaan kirjotin nanon siitä huolimatta. Kieltämättä tuo palkinto yllätti ja hämmensi. Uutinen ei päässyt masentamaan, kun omat ajatukset helpottu nanon avulla, kun laitoin hahmolle imusolmukesyövän. Ajatuksia ja tuntemuksia tuli käsiteltyä sitä kautta.

Eilen oli mukava päivä, kun kävin kummipojan kanssa leffassa. Katsottiin Thor 2. Oli ihan hyvä idea mennä nyt leffaan, kun ei ole takeita, koska sitä seuraavan kerran jaksaa mennä. Tulossa on kyllä vielä pari leffaa teattereihin, jotka haluaa nähdä, mutta ne täytyy käydä voinnin mukaan katsomassa.

Pommi jysähti

Kun saa syöpädiagnoosin, elämän arvostaminen muuttuu. Sitä katsoo asioita toisesta perspektiivistä ja laittaa tärkeysjärjestykseen. Tällä hetkellä mulla ei ole täyttä varmuutta, millainen syöpä mulla on, mutta varmaa on, että se on imusolmukesyöpää.

Mä kuulin tässä viikonlopun aikana sellaisen asian, mikä multa on salattu, mutta onneksi mulle kerrottiin. Lääkäri oli sanonut äidille, että kun tää mun syöpäni on ärhäkkä, niin lääkäri epäilee, ettei sytostaattihoidot välttämättä auta, että tää syöpä voi tappaa mut. Kieltämättä tää uutinen oli pommi, jota en osannu odottaa. Tässä ei nyt auta muuta kuin odottaa keskiviikkona otetun koepalan tuloksia ja toivoa parasta. Tietysti sitä väkisin pelkää pahinta. Kuka tahansa varmasti mun tilanteessani pelkäisi. Sehän on ihan normaalia.

Koska keskiviikkona tuli saikkua tiistaihin asti koepalan oton vuoksi, niin mä vaihdoin paikkakuntaa viikonlopuksi ja lähdin Tampereelle. Eilen tuli oltua Fini-miitissä ja yöt kaverilla. On kyllä tehny hyvää, vaikka ajatukset pyörii tuossa pommiuutisessa. Oon mä saanu jotain aikaseksi nanon jälkeen. Sain kirjoitettua kaverilla kahteen ficciin uudet luvut. Mikä sinänsä tuntuu ihan mukavalta, kun kumpikin on ollu inspistauolla. Nanoteksti pitäisi vielä kirjoittaa loppuun, vaikka siinä tulikin voitto, sillä tarina jäi kesken. Jotain hyvää on tiedossa. Huomenna leffaan kattomaan Thor 2 kummipojan kanssa ja heti kun rahat antaa myöden, Leijonien pelipaita mun lempipelaajan nimellä ja pelinumerolla lähtee tilaukseen. Mä oon himoinnu sitä pelipaitaa jo vuoden verran, joten se oli hyvä palkinto luvata itelle, jos saan nanon kirjoitettua. Senhän mä tein valmistuen torstai-iltana. Tähtäsin voiton sille illalle, kun en ollu varma, kuinka ehin kirjottaa tän reissuni aikana. Hyvältä tuntuu.