Pitkään ihmettelin omaa vetämätöntä oloa ja sitä kun töihin oli vaikea lähteä. Sanouduin irti töistä ja äiti raahasi lääkäriin. Lääkäri totesi saman mitä olin itekin arvellut, eli burn out. Enpä ollu huomannu, että niin pitkälle oli päässy. Kakkuna kaiken päälle tuli diagnoosina masennus. Lääkärin mukaan mulla on keskivaikean masennuksen oireita. Sain sitten lääkitystä auttamaan nukkumista, sama lääke toimii myös masennuslääkkeenä. Tässä nyt sitten odotellaan kutsua psyk.hoitajalle ja lääkärille.
Lääkäri kehotti vaihtaa maisemaa vähäksi aikaa. Mäpä sitten noudatin sitä kirjaimellisesti. Otin ja lähdin Nokialle viideksi päiväksi. Kyllä teki hyvää rentoutua hyvässä seurassa ja nukkua kunnolla. Kiitos siitä kuuluu ystävälleni, joka huolehti, että menin nukkumaan, enkä jäänyt valvomaan ja antoi sitten nukkua pitkään.
Aika suorastaan lensi ja en olis halunnu palata kotiin, mutta pakko se oli joskus tulla. Onneksi aina voi mennä uudestaan tuon samaisen ystävän luokse.
